Työryhmät

Sosiologipäivien 2018 työryhmät:

  1. Activist Research in Practice: Challenges and Strategies in Politically Engaged Research
  2. Asuminen ja kaupunki
  3. Dataohjautuvan hallinnan tuleminen
  4. Ignorance in Circulation
  5. Ihmiset ja yhteisöt työmarkkinoiden reunamilla: Yhteiskunnan voimavara, ei kuluerä!
  6. Inequalities in professions and potential professions: Gender, ethnicity and age
  7. Juhlien kierto, tuotanto ja kulutus / The cycle of celebration: its production and consumption
  8. Jätteen yhteiskunta
  9. Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
  10. Kulttuuri ja kulutus
  11. Liikuntakulttuuri muutosten kiertokulussa
  12. Läheissuhteet elämänkulussa ja elämän kiertokulussa
  13. Miten tutkia potentiaalisen ilmenemismuotoja?
  14. Mielenterveyden ja rikollisuuden rajapinnat
  15. Muuttoliikesosiologia / Sociology of Migration
  16. Nuorten siirtymäkitkat, toimenpidekierrokset ja ohjaus
  17. Poliittisen talouden työryhmä
  18. Science, technology and society
  19. Sivistystä, tiedettä vai valtaa? Eli milloin, mihin ja miksi katosivat sivistys ja sivistysyliopisto – vai katosivatko?
  20. Sociology and the Wild
  21. Sosiaalinen eriarvoisuus / Social inequality
  22. Sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmisen mieli
  23. Sosiologiaa kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajapinnalla
  24. Suomen sisällissota 100
  25. Syrjäisyyden sosiologia
  26. The virtuous and vicious circles of social and institutional trust
  27. Transnational families in circulation
  28. Tutkijat, herätys! Koulutussosiologian ja -politiikan tukimuksen asema yhteiskunnassa
  29. Uuden työn vellovat ja virtaavat ideaalit

1. Activist Research in Practice: Challenges and Strategies in Politically Engaged Research

Koordinaattorit: Leonardo Custódio, PhD, leonardo.custodio@uta.fi. Postdoctoral Research Fellow, Institute for Advanced Social Research (IASR), University of Tampere. Project Co-coordinator, Anti-Racism Media Activist Alliance (ARMA), Kone Foundation (2018-2020).

The objective of this working group is to discuss challenges that arise during politically engaged research and strategies to overcome them. According to Hale (2001), activist research (a) helps us better understand causes of sociopolitical problems, (b) includes cooperation between the ‘researcher’ and the ‘researched’ throughout the research process, and (c) formulates strategies to achieve collective power for change. Different scholars have written about the ethical, methodological and theoretical characteristics and challenges of politically engaged research (Becker, 1967; Hale, 2008; Collins, 2013; Suoranta & Ryynänen, 2014). In this working group, participants from different disciplines, nationalities, ethnicities and career stages are encouraged to reflect on their own practical experiences dealing with the challenges that arise from the research processes. Another objective of this working group is to promote interdisciplinary dialogue and promote networks for cooperation around activist research in Finland. The presentations will reflect on different aspects of activist research, such as researcher-researched power relations, methodological dilemmas balancing science and activism as well as the importance of positionality and scientific rigor in activist research. The working group welcomes proposals by MA students, PhD candidates and established scholars. All presentations and discussions will be in English.

2. Asuminen ja kaupunki

Koordinaattorit: Teemu Kemppainen, teemu.t.kemppainen(at)helsinki.fi, Helsingin yliopisto,  Hanna Kettunen, hanna.kettunen(at)utu.fi, Turun yliopisto, Lotta Junnilainen, lotta.junnilainen(at)helsinki.fi, Helsingin yliopisto / Tampereen yliopisto

Työryhmämme keskittyy asumisen ja kaupungin sosiaalitieteelliseen tutkimukseen. Tavoitteena on koota tutkijat yhteen pohtimaan näiden tutkimusalueiden rajapintoja ja tarkastelemaan niiden mahdollisuuksia ymmärtää kiihtyvässä vauhdissa muuttuvaa yhteiskuntaa.

Asuminen on arkielämän kiertokulkujen keskeinen jäsentäjä. Oma asuinalue, asunto ja näihin kytkeytyvät arkiset liikkeet ovat arkisen kokemuksen näkökulmasta luonteeltaan syklisiä ja totunnaisia. Toisaalta asumiseen liittyy vahvasti pääoman kierron näkökulma, sillä asuminen – oli sitten kyse vuokra- tai omistusasumisesta – vie valtaosalla kotitalouksista suuren osan käytettävissä olevista tuloista. Asuntovelka kiertää ajan ja taloudellisten instrumenttien kanssa asumisvarallisuudeksi, mikä puolestaan kiertää seuraaville sukupolville pesämunaksi.

Kaupunkiympäristö on tunnetusti intensiivisen kierron ympäristö. Pääoma, informaatio ja ihmiset ovat jatkuvassa liikkeessä, mikä tuottaa tietointensiivistä talouskasvua, uusia sosiaalisia kontakteja ja näkökulmien ja kokemusten moninaisuutta. Toisaalta alati vaihtuva kokemusmaailma ja ärsyketulva ovat herättäneet huolta sosiologian klassikoista lähtien. Voidaankin kysyä, onko kierroille olemassa inhimillinen ja sosiaalinen optimitaso, joka välttää antiikin kreikkalaista ajattelu mukaillen liiallisen ja liian vähäisen ongelmat? Toisin sanoen, onko kaupungin kierroille olemassa sopivaa mittaa vai onko enemmän aina parempi?

Entä mitä voidaan ajatella kiertojen ja eriarvoisuuden suhteesta?  Matteus-efektissä hyvä kertyy ja muodostaa positiivisia kehiä. Toisaalta yhteiskunnan syvenevä eriarvoistuminen tuottaa huono-osaisuuden noidankehiä. Yleisesti ottaen voimmekin kysyä, kuka mistäkin kierrosta hyötyy ja kuka jää sen ulkopuolelle.

Työryhmään ovat tervetulleita sekä empiiriset että teoreettiset analyysit, joissa asumisen ja kaupungin tematiikkaa käsitellään sosiaalitieteellisestä näkökulmasta.

3. Dataohjautuvan hallinnan tuleminen 

Koordinaattorit: Marja Alastalo, Itä-Suomen yliopisto (marja.alastalo@uef.fi) & Ilpo Helén, Itä-Suomen yliopisto (ilpo.helen@uef.fi)

Työryhmässä pureudutaan kehityskulkuun, jonka myötä julkiset ja yksityiset organisaatiot tukeutuvat toimintojen järjestämisessä ja ohjaamisessa yhä enemmän ja riippuvaisemmin digitaalisiin tietokantoihin ja digitaaliseen datanhallintaan sekä pyrkivät keräämään massiivisia datavarantoja sekä kierrättämään dataa tämän mahdollistamiseksi. Keskustelemme dataohjautuvan (data-driven) yhteiskunnallisen hallinnan (government) visioista, sen kehkeytyvistä muodoista, datan politiikasta ja markkinoista sekä teknologian ja käytännön suhteista terveydenhoidossa, sosiaalipalveluissa, kasvatuksessa ja koulutuksessa sekä henkilökohtaisen elämänhallinnan palveluksessa. Toivotamme tervetulleiksi työryhmäämme dataohjautuvan hallinnan – käytäntöjen, instituutioiden, organisaatioiden – episteemistä, teknistä, oikeudellista, poliittista, taloudellista ja/tai eettistä ulottuvuutta käsitteleviä esityksiä.

4. Ignorance in Circulation

Koordinaattorit: Jaana Parviainen, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sähköposti: jaana.parviainen (at) uta.fi & Lauri Lahikainen, Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta, sähköposti: Lauri Lahikainen (at) uta.fi

The last few years have seen significant growth in the social scientific study of ignorance. Brexit and the Trump presidency have been the most obvious talking points. The concepts of “post-truth era” and “post-fact world” have been widely used to discuss and identify the dynamics of the contemporary information society. Many researchers consider these concepts hopelessly vague or misleading, but the phenomenon itself requires social scientific investigation and philosophical analysis. We believe that better conceptual tools and empirical research frameworks are needed in order to identify and explain different cycles, circulations and structures of ignorance in our societies.

We invite theoretical, empirical and methodological presentations dealing with the social significance of ignorance, non-knowledge and disinformation. Presentations can be, for example, in the fields of ignorance studies, agnotology, social epistemology, sociology of knowledge, organizational studies, science studies or media studies. We welcome papers that deal with manufactured ignorance and disinformation, the connections between ignorance and relations of power, epistemic injustice and epistemic violence, the circulation of “fake news”, organizational ignorance and forgetfulness, strategic ignorance, negative expertise, group delusion, uncertainty, or studies of mistakes and errors. What kinds of tensions or pressures do ignorance and non-knowledge exert on expert institutions? What kinds of risks and interests are at play when ignorance and disinformation are produced and passed on to socially disadvantaged groups? How does ignorance circulate in the social space? How does ignorance shape subjects and spaces when it circulates from one group to another and how does ignorance itself change in this process? What kinds of positive opportunities do non-knowledge and uncertainty provide? Can ignorance sometimes be good?

Presentations can be in English or in Finnish.

5. Ihmiset ja yhteisöt työmarkkinoiden reunamilla: Yhteiskunnan voimavara, ei kuluerä! 

Koordinaattorit: Päivi Honkatukia, YTT, professori (nuorisotutkimus), Tampereen yliopisto, All-Youth -hanke, @AllYouthKaikki, #kaikkinuoret paivi.honkatukia@uta.fi

Päivi Rainò, FT, Silta-Valmennusyhdistys, Toimintakyky kuntoon –ohjelma @toimintakyky, #toimintakykykuntoon paivi.raino@siltavalmennus.fi

Työryhmässä keskustellaan muuttuvan työn, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän yhteiskunnan sekä osallisuuden suhteista. Olemme kiinnostuneita etenkin perinteisten työmarkkinoiden reunamilla ja ulkopuolella elävistä ja heidän kokemuksistaan työstä, työttömyydestä, työkyvystä ja uudenlaisista työn ja toimeentulon malleista. Yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piirissä on viime vuosina keskusteltu vilkkaasti prekarisaatiosta, jolla viitataan palkkatyön ja työelämän vakiintuneiden muotojen haurastumiseen. Yhä useammat työskentelevät osa- ja määräaikaisissa työsuhteissa, erilaisilla tuntisopimuksilla, vuokratyöntekijänä tai työllistävät itse itsensä. Nämä työt eivät takaa pysyvää toimeentuloa kuten kokoaikainen palkkatyö, vaan toimeentuloon liittyy aina jonkinlainen epävarmuus. Prekarisaatio koskettaa eritoten nuoria, joista valtaosa elää työmarkkinoiden ja koko markkinayhteiskunnan reunoilla erilaisissa pätkä- ja osa-aikaisissa työsuhteissa, työttöminä tai kokonaan työn ja koulutuksen ulkopuolella. Esimerkiksi Juha Siltala on esittänyt, että meneillään on työntekijöiden paluu keskiluokasta takaisin kohti kiertelevää irtotyövoimaa, päiväläisyyttä, jota julkinen valta nykyisillä politiikkaohjelmillaan vain vahvistaa. Toisaalta samaan aikaan perinteisten rakenteiden rinnalle on syntynyt toisenlaisia, jakamistalouden ja joukkoistamisen kaltaisia yhdessä toimimisen ja elämisen muotoja ja identiteettejä, jotka haastavat totutut tavat lähestyä palkkatyön merkitystä ja yhteiskunnallisen osallisuuden kokemista. Yhteiskunnallisten liikkeiden tutkijat ovat lisäksi kiinnittäneet huomiota paikalliseen itseorganisoituvaan Do-It-Yourself -aktivismiin, jolle on ominaista, että toimijat – nuoret, asukkaat, kaupunkilaiset, maahanmuuttajat jne. – haluavat vaikuttaa lähiympäristöönsä, elämäänsä ja työhönsä itse omilla projekteillaan. Tämä kehityskulku tuottaa yhteiskunnallista osallisuutta, jossa korostuvat kiinnostavalla tavalla omaehtoisuus ja paluu kyläyhteisömäiseen toimintamalliin. Poliittisen päätöksenteon näkökulmasta vaihtoehtoinen toiminta ja osallisuus näyttävät helposti katoavan julkisen vallan valvovan katseen tuolle puolen, mutta toimijoiden omasta näkökulmasta he ovat juuri siellä missä pitääkin, oman elämänsä, projektiensa ja yhteisönsä keskiössä. Työryhmään toivotaan sekä akateemisia että käytännöllisiä esityksiä, joissa keskustellaan vaihtoehtoisista työn ja toimeentulon malleista, niihin liittyvistä tutkimus- ja kokeiluhankkeista, toimijoiden omista kokemuksista sekä poliittis-diskursiivisista kamppailuista. Esitysten keskeistä käsitteistöä ovat esimerkiksi yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, kestävyys (resilience, sustainability), osallisuus, eriarvoistuminen, autonomisuus, yhteisöllisyys, kokemuksellisuus, kehollisuus ja työruumis.

6. Inequalities in professions and potential professions: Gender, ethnicity and age

Koordinaattorit: Marta Choroszewicz, University of Eastern Finland, marta.choroszewicz@uef.fi, Jaana Vuori, University of Eastern Finland, jaana.vuori@uef.fi

With the increasing entry of women and young professionals into professions and occupations as well as mobility of people, the workforce is becoming more and more diverse. Yet, these professionals enter professions that are still structured around traditional gender norms of masculinity and femininity. These professionals face also new challenges with regard to professional skills and attributes, work-life balance and career opportunities. Digital technologies puts additional pressures on how contemporary professionals work, acquire competence and enhance their professional status in increasingly precarious labour market.  Prerequisites for successful retention in the professions rest upon professionals’ capabilities to live up to particular ideals of what it means to be professionally suitable. These rest on the assumptions around gender, age and ethnicity, which impede social integration within professions and potential professions. Yet, gender, age and ethnicity can also function as sources of capital that differentiate workers’ and professionals’ career prospects, lives, agencies and coping strategies.

We welcome theoretical and empirical papers in both Finnish and English that may address but are not restricted to the following issues:

challenges and barriers that professionals encounter when unfolding their careers and combing professional and personal lives

hybradised practices and strategies that professionals develop and deploy throughout their lives and career stages

changes ongoing in professions with regard to nature, context and organisation of the professional work

professionalization processes in potential professions

emergence of new hierarchies, norms and standards

new ways of governance and management in professions

the impact of technological advances on professional work and professionals

shifting gender and ethnic identities among and between different generations of professionals

7. Juhlien kierto, tuotanto ja kulutus     

Koordinaattorit: Ismo Kantola <ikantola@utu. fi>, sosiologian dosentti, Turun yliopisto, Satu Soukka <satu.soukka@gmail.com>, sosiologian tohtorikulutettava, Turun yliopisto

Juhlimista voi tarkastella kulutuksena, mutta myös tuottamisen näkökulmasta; itsetarkoituksena tai välineenä sosiaalisuuteen, henkiseen tai fyysiseen uudistumiseen tai vaikka taloudelliseen voittoon. Juhlimiskulttuurien tutkimuksen työryhmä on kokoontunut sosiologipäivillä vuodesta 2003. Tälläkin kertaa työryhmään ovat tervetulleita niin teoreettiset kuin empiirisetkin sosiologiset ja lähitieteelliset esitykset juhliin ja juhlintaan –  bilettämiseen –  eri tavoin liittyvästä tutkimuksesta. Miten tutkia juhlaa tai juhlintaa? Juhlinta ongelmana vaiko voimaannuttajana? Haastaako muuttuva symboliikka juhlinnan sosiaalisen funktionaalisuuden? Muunmuassa tämänkaltaisista kysymyksistä olet tervetullut keskustelemaan ja esitelmöimään työryhmäämme.

One can approach celebration not only as consumption but from the point of view of its production as well; in its own right or as a means to sociality, spiritual or physical recreation, or even as a means for making economic profit. The working group of Sociology of Celebration was established in 2003 Helsinki Sosiologipäivät. As always thus far, the group welcomes theoretical as well as empirical presentations about or related to any kind of celebration: solemn feasts, clubbing, partying, having fun, etc. How to study a feast or celebration? Celebration as a problem or a source of empowerment? Does the changing symbolism of celebration pose a challenge to the social functionality of celebration? You are warmly welcome to present and discuss issues like these and much more.

The working languages are: Finnish, Swedish and English.

8. Jätteen yhteiskunta

Koordinaattorit: Jarno Valkonen, Lapin yliopisto, jarno.valkonen@ulapland.fi, Olli Pyyhtinen, Tampereen yliopisto, olli.pyyhtinen@uta.fi

Jäte on keskeinen ja näkyvä osa yhteiskuntaa, jokapäiväistä elämää, taloutta ja työtä. Jätettä tuotetaan, lajitellaan, vältellään, kierrätetään, kuljetetaan, hallinnoidaan, myydään, verotetaan, levitetään ja työstetään. Jäte kuormittaa, sitoo resursseja ja aikaa; sen kanssa eletään, jaetaan tilaa ja maisemaa; se yhdistää ja erottaa, tuottaa luokituksia ja sosiaalista järjestystä. Samaan aikaan se on myös itsessään resurssi ja arvonluonnin lähde. Kaikesta huolimatta jäte näyttäytyy yhteiskunnassa paradoksaalisesti näkyvänä näkymättömänä: asiana, jonka läsnäolosta ja kasautumisesta kaikki ovat tietoisia, mutta joka halutaan siivota pois näkyvistä. Jätettä ei kuitenkaan voi täysin hävittää, vaan ainoastaan muuttaa joksikin muuksi. Työryhmässä käsitellään tätä toimintamme ja yhteiskunnan vääjäämätöntä ylijäämää ja -määrää. Miten olemme ylijäämän ja -määrän kanssa yhdessä? Miten sitä rajataan ja määritellään, mitä suljetaan ulos? Millaisten prosessien myötä asioista tulee roskaa tai jätettä? Kenelle jäte kuuluu? Mitä teemme jätteillemme? Miten elää jätteen kanssa? Miten tuotanto ja kulutus määrittyvät suhteessa jätteisiin? Entä miltä yhteiskunta näyttää, jos otetaan vakavasti jätteen perustava rooli yhteiskuntaa rakentavana tekijänä? Jätteen yhteiskunta -työryhmään toivotetaan tervetulleiksi kaikki jäteyhteiskunnasta, yhteiskunnan aineellisuudesta, kulutuksesta, esineistä ja materiasta kiinnostuneet.

9. Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka

Koordinaattorit: Mira Kalalahti (HY), mira.karalahti@helsinki.fi, Janne Varjo (HY) janne.varjo@helsinki.fi, Heikki Silvennoinen (TY) heikki.silvennoinen@utu.fi

Millainen on koulutuspolitiikan hyvä kehä? Miten se on rakentunut? Millaisten olosuhteiden vallitessa se vahvistuu? Mitä ovat murtumat kehällä? Mikä on koulutuksen ja yhteiskunnan välinen suhde?

Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan työryhmä kutsuu koolle yhteiskunnallisen, vertailevan ja historiallisen kasvatustutkimuksen sekä koulutuksen politiikan ja hallinnan tutkijoita. Työryhmässä tarkastellaan analyyttisesti ja kriittisesti kasvatusta ja koulutusta myöhäismoderneissa, niin ylikansallisesti kuin kansallisesti ja paikallisesti määrittyvissä toimintaympäristöissä. Ryhmään toivotetaan tervetulleeksi eri tieteenalojen esityksiä keskustelunavauksia kasvatuksen ja koulutuksen yhteiskunnallisista ulottuvuuksista.

10. Kulttuuri ja kulutus 

Koordinaattorit: Riie Heikkilä, Tampereen yliopisto,riie.heikkilä@uta.fi,
Anu Katainen, Helsingin yliopisto, anu.h.katainen@helsinki.fi

Työryhmä kokoaa yhteen laajasti kulutussosiologiseen tutkimuskenttään liittyviä sekä teoreettisia että empiirisiä esityksiä. Työryhmän raamit ovat leveät: tervetulleita ovat kaikenlaiset esitelmät alkuvaiheessa olevista työpapereista aina valmiimpiin tutkimuksiin. Tarkastelun kohteiksi käyvät sisällöllisesti kulttuurin ja kulutuksen alueet – kuten vaikkapa ruoka, kirjallisuus, musiikki, pukeutuminen, elokuvat, muoti, urheilu, päihteet, internet – niin suomalaisessa kuin kansainvälisemmässä katsannossa. Niin ikään esitelmien teoreettiset lähtökohdat (ei siis vain esimerkiksi Bourdieu, Skeggs, Peterson tai Lahire, vaan miksei myös Simmel, Goffman, Elias, Goldthorpe, Willis, Veblen, jne.) samoin kuin menetelmälliset lähestymistavat voivat vaihdella.

11. Liikuntakulttuuri muutosten kiertokulussa

Koordinaattorit: dosentti Arto Nevala (UEF, arto.nevala@uef.fi), professori Hannu Itkonen (JY, hannu.itkonen@jyu.fi)

Modernin urheilun ja liikunnan historia 1800-luvun lopulta tälle vuosituhannelle heijastaa monelta osin laajempia yhteiskunnallisia muutoksia ja pysyvyyksiä. Liikunta ja urheilu ovat olleet vahvasti mukana esimerkiksi kansallisvaltioiden ja kansallisen identiteetin rakentamisessa. Toisaalta ne ilmentävät yhteiskunnan nopeutunutta eriytymistä, markkinallistumista ja eriarvoistumista niin kansallisesti kuin kansainvälisesti.

Urheilumuotojen on pitänyt sopeuttaa käytäntöjään toimintaympäristön muutoksiin yhä kiihtyvään tahtiin. Tämä on tarkoittanut vaikkapa televisioinnin vaatimusten entistä tarkempaa huomioimista. Medianäkyvyyden lisääntyminen onkin tuonut osalle lajeista ennennäkemättömiä rahavirtoja. Esimerkiksi Englannin Valioliigan tuoreimpien televisiointioikeuksien hinta on lähes 7 miljardia euroa eli enemmän kuin Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalan budjettikehys vuodelle 2018. Vastapainoksi osa lajeista uhkaa marginalisoitua julkisuudesta, minkä voi tulkita olevan osa liikuntakulttuurin eriytymistä. Niin sanotun kultaisen kolmion (urheilu-media-sponsorit) osien keskinäiset riippuvuudet ovatkin 2000-luvun alussa voimakkaampia kuin koskaan aikaisemmin.

Uudistumisen vastapainoksi liikuntakulttuurista löytyy myös paljon vanhaa, uudelta näyttävää tai uudella tavalla tuotteistettua, kuten esimerkiksi kansallisuuden korostuminen tai (ammatti)urheilijoiden liikkuminen maasta ja maanosasta toiseen. Pohjoismaisen liikunta- ja urheilukulttuurin pohja eli kansalaistoiminta on sekin joutunut mukautumaan uudenlaisiin ympäristöihin. Silti se on edelleen huippu-urheilunkin perusta, vaikka tämä tuntuu usein julkisessa keskustelussa unohtuvan. Urheilun näkyvyyden ja merkityksen kasvu on myös tiivistänyt ja muuttanut sen yhteiskunnallisia kytkentöjä. Hyvä esimerkki tästä on lajin suurmaissa nähtävissä oleva ”jalkapalloistuminen” eli lajin suosio, näkyvyys ja merkitys ruohojuuritasolta yhteiskunnan huipulle asti. Suomessa samantyyppinen ilmiö on nähtävissä jääkiekon osalta – tosin mittasuhteiltaan paljon vaatimattomampana.

Työryhmän esityksissä pohditaan, mitä muuttuvaa, pysyvää, kiertänyttä ja aivan uutta liikuntakulttuurissamme oli ennen ja on nykypäivänä. Tarkastelu kohdentuu eri urheilu- ja liikuntamuotoihin, organisaatioihin, käytäntöihin, toimintaan sekä niiden yhteiskunnallisiin kytkentöihin. Näkökulmat ulottuvat paikallisesta liikunnasta ja urheilusta kansallisen tason kautta kansainvälisiin rakenteisiin. Ajallisesti tarkastelussa on miltei koko modernin urheilun aikakausi.

12. Läheissuhteet elämänkulussa ja elämän kiertokulussa

Koordinaattorit: Anna-Maija Castrén, Itä-Suomen yliopisto, anna-maija.castren@uef.fi

Työryhmä kokoaa yhteen tutkimusta läheissuhteista ja yhteiskunnan suhtautumisesta läheissuhteisiin. Tarkastellut läheissuhteet voivat asettua eri elämänpiireihin ja elämänkulun eri vaiheisiin. Aiheena voivat siten olla esimerkiksi perheeseen, sukulaisuuteen tai ystävyyteen liitetyt suhteet eri ikävaiheissa ja / tai niiden yhteiskunnallinen sääntely. Seksuaalisuuden ilmaisun eri muodot synnyttävät läheissuhteita, jotka voivat asettua myös mainittujen elämänpiirien ulkopuolelle. Vaikka läheissuhteita pidetään usein hyvinvointia lisäävinä, ne ovat myös vallankäytön ja kärsimyksen näyttämö. Jännitteet ja suhteiden konfliktit tulevat eri aikoina tunnistetuiksi ja huomioiduiksi yhteiskunnan taholta eri tavoin. Suhteiden tarkastelun lähtökohtana voi olla subjektiivinen kokemus läheisyydestä tai riippuvuudesta, yksilöllinen merkityksenanto, suhteiden jännitteet, yhteen sitovat tunteet tai materiaaliset objektit. Yhteiskunnan suhtautumista läheissuhteisiin voi tarkastella esimerkiksi politiikan tekemisen tai lainsäädännön näkökulmista. Läheissuhteita voi pohtia myös inhimillisen ja ei-inhimillisen välisen rajan ylityksenä, ajan kulun tai elämän kiertokulun näkökulmista. Työryhmään ovat tervetulleita niin empiiriset, teoreettiset kuin metodologisetkin tutkimusesitelmät.

13. Miten tutkia potentiaalisen ilmenemismuotoja?      

Koordinaattorit: Eetu Viren (Itä-Suomen yliopisto), eetu.viren@gmail.com, Jussi Vähämäki (Itä-Suomen yliopisto), jussi.vahamaki@uef.fi

Nykyaikaisen yhteiskunnan toiminnan ymmärtämiseksi on lähdettävä liikkeelle mahdollisen tai potentiaalisen käsitteestä ja sen erityisistä ilmenemismuodoista tai konkretisoitumista. Mahdollisesta/potentiaalisesta ja kyvystä on tullut eräänlainen avaintermi yhteiskunnassa. Taloudellisen arvon tuotanto perustuu yhä enemmän potentiaalisuutta sisältävien ja siksi itseohjautuvien systeemien hyödyntämiseen. Viime vuosikymmeninä tätä potentiaalisuutta ja sen luonnetta ovat yrittäneet hahmottaa erilaiset uudenlaiset ajattelun suuntaukset, kuten niin sanottu uusliberalismi, radikaali anarkismi ja BaruchSpinozan filosofiaan pohjautuvat politiikan teoriat, mutta myös kybernetiikka ja teoriat organismien itseorganisoitumisesta. Niiden mukaan järjestys syntyy jollain tavoin spontaanisti eikä ulkoisen pakon kautta. Itseorganisoituville, kuten homeostaattisille tai autopoieettisille systeemeille on ominaista myös syklinen rakenne: ne kääntyvät tai kiertyvät itseensä, muodostavat spiraalin tai pyörteen pikemminkin kuin lineaarisen rakenteen.

Niin perinteinen valtiollinen, oikeuteen perustuva hallinta kuin moderni yhteiskuntatiede on ongelmissa potentiaalisuuden ja itseorganisoituvien systeemien kanssa, koska se ottaa kohteekseen aina faktan, empiirisen tosiasian, teon, siis näkyvän, toteutuneen ja aktuaalisen. Nykyaikaisessa kapitalistisessa yhteiskunnassa keskeiseksi on noussut kuitenkin abstrakti, mahdollinen tai virtuaalinen, kyky ja odotukset, siis teoreettinen pikemminkin kuin aktuaalinen ja empiirisesti näkyvä. Logistiikka on korvannut tilastot, profilointi persoonan ja odotukset näkyvän. Elämme jatkuvasti näkymättömien suhteiden ja näkymättömien ”uhkien” jäsentämässä ja järjestämässä maailmassa. Yksi keskeisimmistä abstrakteista suhteista on raha, joka on kapitalistiselle yhteiskunnalle perustava, ei pelkästään taloudellinen vaan myös poliittinen ja sosiaalinen suhde, mutta josta yhteiskuntatieteet, taloustiede mukaan lukien eivät ole kyenneet sanomaan juuri mitään. Toisaalta esimerkiksi uudet elämää ja tuotantoa järjestävät koneet ja laitteet, kuten älypuhelimet, järjestävät nimenomaan toiminnan ja elämän mahdollisuuksia, eivät niinkään määritä suoraan ruumiin aktuaalisia tekoja (kuten liukuhihna teki).

Työryhmässä keskeisiä tutkimusaiheita voivat olla esimerkiksi:

  • Raha prosessina, joka on yksi mahdollisen keskeisistä ilmenemismuodoista sekä mahdollisen tai potentiaalisen ohjaamisen keinoista
  • Uudet potentiaalisuuden hallintaan liittyvät koneet, laitteet, tekniikat
  • Potentiaalisen hallintaan liittyvät ongelmat, konflktit ja ristiriidat (jotka syntyvät esimerkiksi siitä kun potentiaalista yritetään hallita perinteisin, valtiollisin keinoin tai työn järjestämisen tekniikoin, ongelmat jotka näkyvät esimerkiksi yrityksissä teknistää hoiva- ja palvelutyötä jne)

14. Mielenterveyden ja rikollisuuden rajapinnat 

Koordinaattorit: Katariina Parhi, Oulun yliopisto (katariina.parhi@oulu.fi), Mika Rautanen, THL/Helsingin yliopisto, (mika.rautanen@fimnet.fi) MiisaTörölä, Itä-Suomen yliopisto (miisa.torola@uef.fi)

Millaisia rajapintoja on muodostunut mielenterveyden ja rikollisuuden käsitteistöjen tai yhteiskunnallisten kontrollijärjestelmien välille? Miten tuen/kontrollin tarve ja muoto määritellään, ja millaista muutosta tai kiertokulkua määrittelyssä on tapahtunut ajan mittaan? Miten esimerkiksi hoitoon sitoutumattomuudesta tuli psykiatrisessa palvelujärjestelmässä ilmenevä ongelma?  Työryhmään toivotaan esityksiä, jotka pureutuvat mielenterveyden, rikollisuuden ja syyntakeisuuden aihealueisiin. Työryhmän lupaus on antaa jokaiselle alustajalle rakenteellista palautetta. Esitykset voivat lähestyä työryhmän tutkimusaiheita teoreettisesti, empiirisesti tai metodologisesti. Poikkitieteelliseen työryhmään sopivat niin kriminologiset, sosiaalitieteelliset kuin muidenkin alojen esitelmät suunnitelluista, käynnissä olevista tai valmistuneista tutkimuksista.

15. Muuttoliikesosiologia / Sociology of Migration

Koordinaattorit: Lena Näre, Helsingin yliopisto (Lena.Nare@helsinki.fi) & Miika Tervonen, Siirtolaisuusinstituutti(miika.tervonen@utu.fi)

Yksi globalisaation näkyvimmistä ilmiöistä on ihmisten lisääntynyt liikkuvuus valtioiden ja maanosien välillä. Muuttoliikkeet kytkeytyvät globaaleihin eriarvoisuuksiin ja muokkaavat yhteiskuntien rakennetta tuottaen sosiaalisia muutoksia niin lähtömaissa kuin maahanmuuton kohdemaissa. Samalla pyrkimykset yhä tiukempaan liikkuvuuden kontrollointiin muovaavat uudenlaisia hallinallisuuden, nationalismin, rodullistamisen ja yhteiskunnallisten rajanvetojen muotoja. Erilaisissa oikeudellisissa välitiloissa olevien siirtolaisten määrän kasvu haastaa universalistia hyvinvointipalveluita ja valtioiden kykyä hallita ”omia” väestöjään.

Vaikka muuttoliikkeitä lähestytään usein edelleen jonain ”uutena”, ne ovat jo muuttaneet monin tavoin suomalaista yhteiskuntaa. Lisääntynyt liikkuvuus luo ylirajaisia siteitä, monipaikkaisuutta, rinnakkaisia arkimaailmoja ja uudenlaisia yhteiskunnallisia kamppailuja. Muuttoliikkeiden jälkeiset sukupolvet kohtaavat identiteettiin ja ääneen liittyviä kysymyksiä normatiivisen valkoisuuden läpäisemässä yhteiskunnassa.

Muuttoliiketutkimukselle on tyypillistä käydä keskusteluja yli tieteenalarajojen, mutta aihetta tutkitaan myös nimenomaan sosiologisesta näkökulmasta. Sosiologisilla kysymyksenasetteluilla ja teorioilla on erityistä annettavaa muuttoliikkeiden tutkimukselle huomioimalla erilaisia valta-asetelmia sekä rakenteen ja toimijuuden välistä dynamiikkaa. Kysymykset, joita sosiologinen tutkimus analysoi liittyvät esimerkiksi maahanmuuttajien osallistumiseen työmarkkinoilla, kansalaisyhteiskunnassa ja politiikassa, uuteen yhteiskuntaan kiinnittymiseen, eriarvoisuuden mekanismeihin, syrjiviin käytäntöihin ja maahanmuuton politiikkaan ja hallintaan. Toisaalta muuttoliikkeet pakottavat pohtimaan metodologisen nationalismin asettamia haasteita sosiologisille käsitteille, teorioille ja metodeille.

Työryhmässä ollaan kiinnostuneita sosiologisen muuttoliiketutkimuksen uusista suunnista. Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi esityksiä, joissa kerrotaan käynnissä olevista empiirisistä tutkimuksista, analysoidaan muuttoliiketutkimuksen metodologisia kysymyksiä ja/tai lähestytään aihetta teoreettisesti. Esitysten kieli voi olla joko suomi tai englanti.

SOCIOLOGY OF MIGRATION

Increased migration and mobility between different countries and continents is one of the most visible features of globalization. Migration connects to global inequalities, affects societal structures and induces social change both in the sending and receiving regions. Growing attempts to selectively control migration produce new forms of govermentality, nationalism, racialisation and societal divisions. Meanwhile, the growing diversity migrants with ‘in-between’ statuses challenges ideals of universal welfare provision and the state’s ‘embrace’ of populations.

While migration is still often perceived as something ‘new’, it has already profoundly changed Finnish society, and a growing number of Nordics are already living in postmigration realities. Increased mobility creates transnational ties, multilocalities, as well as new forms of conviviality and social struggles. in societies that continue to perceive themselves through a prism of homogeneity and normative whiteness, second- and third-generation migrants face questions related to identity, voice and mobilization.

Migration research is by nature multidisciplinary, but mobility and migration can also be studied from a sociological perspective. Sociological research designs and theories contribute significantly to migration research by taking into account issues of power and dynamics between structure and agency. Issues which sociological research can tackle include participation of migrants into labour markets, civil society and politics; integration into the new society; mechanisms of inequality; discrimination and politics of migration management and multicultural policies. Migration as a phenomenon also highlights the challenge of methodological nationalism for sociological concepts, theories and methods that traditionally stem from the context of the nation state, and which have often been developed to match the needs of a particular nation state.

This workshop asks what sociological migration research is like, and explores current research on the subject in Finland. We welcome presentations that present on-going empirical research, analyse methodological issues in migration research and/or approach the subject from a theoretical angle. Presentations can be given either in Finnish or English.

16. Nuorten siirtymäkitkat, toimenpidekierrokset ja ohjaus  

Koordinaattorit: Mirja Määttä, VTT, tutkija, Kohtaamo-hanke, Keski-Suomen ELY-keskus, mirja.maatta(at)ely-keskus.fi, +358 295 024 99,  Anne-Mari Souto, yliopistonlehtori, Filosofinen tiedekunta/Ohjauksen koulutus, Itä-Suomen yliopisto anne-mari.souto(at)uef.fi, +358 504 305 524

Nuorten aikuisten arkea on kuvattu pirstoutuneeksi yhdistelmäksi erilaisia työssäolo-, koulutus- ja työttömyysjaksoja. Tämä tuottaa nuorten elämään erilaisia statussiirtymiä ja usein myös katkoja toimeentuloon. Julkisessa keskusteluissa nuorten siirtymäkitkat sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolisuus ovat jatkuvan huolipuheen ja tarkastelun alla, ja yhdeksi keskeiseksi ratkaisuksi on nähty nuorten ohjauksen vahvistaminen. Ohjaus on kuitenkin lyhytnäköistä, jos sillä lähinnä siivotaan oman hallinnonalan tilastoja ja kierrätetään nuoria toimenpiteestä toiseen. Relevantti, joskin usein varsin kevyesti ohitettu kysymys on, mitä tämä ohjaus on milloinkin ja kenellä on valta määrittää sen sisällöt, prosessit ja toimijat.

Työryhmässä tarkastellaan nuorten peruskoulun jälkeisiä siirtymiä opintoihin ja työelämään erityisesti ohjauksen näkökulmasta. Nuoria ohjataan eri ammattilaisen toimesta, kouluissa, oppilaitoksissa, nuorisotyössä, etsivässä työssä, työvoimapalveluissa, terveydenhuollossa sekä sosiaalihuollossa. Ohjausta annetaan myös monialaisissa projekteissa ja palvelupisteissä. Työelämään tähtäävässä ohjauksessa ei ole muokattavana ainoastaan nuorten tulevaisuuden suunnitelmat, kyvyt ja osaaminen vaan myös ohjausalojen työtavat ja vastuut sekä koulutuksenjärjestäjien sekä työnantajien asenteet ja taidot. Ohjaustoimijat ovatkin usein etujoukossa havaitsemassa koulutus- ja työmarkkinoiden muutoksia sekä niiden vaikutuksia nuorten arkeen, toimeentuloon sekä tuen tarpeisiin. Heillä on myös vastuuta rakenteelliseen vaikuttamiseen – vaikka he itsekin joutuvat usein työskentelemään rakenteellisten muutospaineiden alaisina ja määrittäminä.

Myös vanhemmat ja kaverit ohjaavat, rajaavat tai mahdollistavat nuoren polkuja niin opintoihin kuin työelämäkokemuksiin. Nuorten siirtymien ja myös ohjauksen mahdollisuuksia rajaavat rakenteelliset tekijät kuten työmarkkinatilanne, asuntopolitiikka tai koululutushakujen muuttuvat käytänteet, samoin kuin ikä, etnisyys, terveydentila ja sukupuolikin. Ohjauksen mahdollisuudet avautuvat myös erilaisina riippuen nuoren asumispaikkakunnasta.

Työryhmän esityksissä nuorten tai nuorten aikuisten ohjausta voi tarkastella teoreettisesti tai empiirisesti, makro- tai mikrososiologisesti sekä ohjauspalvelujen kehittämisen tai haastamisen näkökulmasta. Työryhmässä voi esittää niin tutkimussuunnitelmia, tutkimustuloksia kuin kriittisiä puheenvuorojakin.

17. Poliittisen talouden työryhmä

Koordinaattori: Ari Nieminen, VTT, lehtori, Diakonia-ammattikorkeakoulu,                          ari.nieminen@diak.fi, p. 040-4845625

Poliittisen talouden työryhmässä käsitellään yhteiskunnan, politiikan ja talouden välisiä suhteita. Kyse ei ole puhtaasta taloudellisesta tai puhtaasti sosiaalisesta tai kulttuurisesta lähestymistavasta, vaan näiden sekoituksesta. Työryhmässä käsitellään siis vuorovaikutusta taloudellisten, poliittisten ja sosio-kulttuuristen  instituutioiden, organisaatioiden ja toimijoiden välillä.

Työryhmään toivotetaan tervetulleiksi empiirisiä ja käsitteellisiä esityksiä sosio-ekonomisen organisoitumisen eri tasoilta (mikro, meso, makro, EU, globaali). Sosiologipäivien yleiseen kiertokulun teemaan liittyen työryhmässä voidaan pohtia esimerkiksi sitä, ovatko jotkin kapitalismin tai jonkin muun tuotantotavan vanhat muodot ja ilmiöt vanhentuneet iäksi vai palanneet tai palaamassa takaisin (esim. orjuus). Työryhmässä voidaan käsitellä muun muassa seuraavia aihepiirejä:

  • globaali ja eurooppalainen taloudellinen kehitys ja sen sääntely,
  • kansainväliset vertailut (esim. kapitalismin mallit ja näiden muutokset, kiinalainen kapitalismi),
  • työn organisointi ja sääntely työorganisaatioissa, kodeissa ja muualla,
  • hyvinvointivaltion tutkimus (sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat poliittis-taloudelliset päätökset),
  • talouden puhetavat, ideologiat ja rituaalit,
  • ilmasto- ja energiapolitiikka ja näiden suhde talouden dynamiikkaan,
  • työmarkkinasuhteet,
  • köyhyys, rikkaus, epätasa-arvoisuus (yksilöt, ryhmät, maailman alueet),
  • ”digitalisaation” talous ja politiikka,
  • pääoman eri muodot, näiden suhde sosiaaliseen pääomaan,
  • talouden sukupuolet ja sukupuolten taloudet,
  • ihmisten globaalin liikkumisen poliittinen talous,
  • sotien ja konfliktien poliittis-taloudellinen dynamiikka.

18. Science, technology and society

Koordinaattori: Heta Tarkkala (University of Eastern Finland/University of Helsinki (heta.tarkkala@uef.fi)

Science and Technology Studies (STS) is an interdisciplinary field of study that examines the interaction between society, science, and technology. STS pays attention to how different fields, such as law, politics, and everyday life, become intertwined with science and technology. This is relevant when thinking about heatedly debated topics as diverse as climate change, the role of experts, medicine, genetics, gender, robotics or organic food. The field calls for a deeper understanding of the development, processes, practices and outcomes of such social phenomena. STS explores the mechanisms behind knowledge claims and ontological assumptions that guide our everyday. Or, how a prominent STS scholar, Steve Woolgar, has said: look at how the world defined by science and technology “could be otherwise”.

STS-Helsinki calls for theoretical, methodological and empirical papers on current research in social studies of science. Papers both in Finnish and English are welcome. The aim of this working group is to offer a forum to discuss the practices that contribute to the shaping of technoscientific objects and subjects. How is scientific knowledge established and negotiated, and how historical processes contribute to the development of certain technologies? We also welcome papers discussing the specific topic of circulations. This working group is defined as a meeting point for both Finnish and international scholars to share and discuss their work with others studying science, technology and society.

19. Sivistystä, tiedettä vai valtaa? Eli milloin, mihin ja miksi katosivat sivistys ja sivistysyliopisto – vai katosivatko?

Koordinaattorit: Arto Nevala (UEF, arto.nevala@uef.fi) Jukka Korpela (UEF, jukka.korpela@uef.fi) Simo Häyrynen (UEF, simo.hayrynen@uef.fi)

Yliopistojen tehtävä ei ensisijaisesti ole hyödyttää yhteiskuntaa yksinomaan taloudellisin mittarein tarkasteltuna, vaan tuottaa tietoa sen itsensä vuoksi. Sivistyksellä pitäisi olla itseisarvo. (Eva-Liisa Raekallio 2016)

Yliopistolaitoksen ja sivistyksen suhteen tarkastelussa voi mennä lähes tuhat vuotta taaksepäin, kun suhdetta katsotaan totuuden ja sen tietämisen kannalta. Länsi-Eurooppa päätyi etsimään totuutta rationalismin keinoin, pääosin yliopistojen suojissa ja vallan kontrolliin joutumista kartellen, kun taas idässä tieto jäi valtaapitävien täydelliseen kontrolliin. Sivistysyliopisto kytkeytyy pitkäaikaisessa tarkastelussa foucaltilaiselta vallankäytöltä haiskahtavaan asetelmaan ja vallanpitäjien haluun kontrolloida tietoa – asetelmaan, joka on havaittavissa 2010-luvullakin.

Toisaalta sivistys liittyy kysymykseen siitä, kuinka paljon, millaista ja kenelle tarkoitettua hyödynnettävää tietoa yliopiston pitää tuottaa – vai voiko yliopiston tarpeellisuutta perustella vain tiedon itseisarvollisuudella?  Tätä keskustelua käytiin useaan otteeseen, mutta erityisen painokkaasti 1960- ja 1970-luvuilla, kun yliopistojen yhteiskunnallistuminen ja tutkintojen uudistaminen synnyttivät niin sanotun sivistysyliopistoliikkeen. Lopulta yliopistojen taloudellista ja oikeudellista asemaa perusteellisesti muuttanut vuoden 2009 uudistus sähköisti hetken aikaa taka-alalla olleen keskustelun niin yliopistojen autonomiasta kuin sen perinteisestä, työmarkkinarelevansin ylittävästä sivistystehtävästä.

Kolmannen näkökulman tarjoaa sivistyksen keskus/periferia-suhde, joka kuvastaa tiedon ja oppineisuuden leviämistä sekä alueellista annostelua. Kansainvälisesti Suomi edustaa kattavan alueellisen sivistys-, koulutus- ja kulttuuripolitiikan mallia. Tälle on olemassa paitsi maantieteelliset myös historialliset syynsä, jotka perustuvat sivistyksen yhteiskunnallisen merkityksen vaihteluihin keskus/periferia-suhteen avautumisissa ja sulkeutumisissa.

Työryhmän alustuksissa ja keskusteluissa pohditaan, mitä sivistys ja sivistysyliopisto ovat tarkoittaneet ja mihin ne ovat kadonneet – jos mihinkään? Haikailemmeko paluuta johonkin sellaiseen, jota ei koskaan ole edes ollut? Vai onko sittenkin niin, että ei ainoastaan yliopiston vaan myös sinne opiskelijoita tuottavan lukion kapea-alaistuminen osaltaan rapauttaa koko yhteiskunnan sivistyksellistä pääomaa? Samalla vallanpitäjille jää entistä järeämpiä välineitä määrittää ”tutkimustieto” ja ”sivistys” omien päämääriensä mukaisesti.

20. Sociology and the Wild

Koordinaattorit: Kaisa Kuurne (University of Eastern Finland, kaisa.kuurne@uef.fi) and Elina Paju (University of Helsinki, elina.paju@helsinki.fi)

Sociological scrutiny often includes wild aspects, such as volatile life events, biological or instinctual drives, affects and subconscious processes, collective myths and archetypes. In many cases, this relates to the wildness as an aspect of life itself. Wildness is not solely a human or animate attribute: technologies may also produce wild effects. Wild is something that is almost impossible to grasp via analytical categories. It is fluid and constantly changing, instable and intense to the extent of volatility that is hard to predict.

Conventional sociological categories are too stable to deal with the aspects of wildness and the associated life processes. Instead, they sociology typically chooses to focus on conscious action and social structures. This is reflected both in theoretical discussions and methodological applications, even if we also see promising new developments seeking to explore various relations and movements in life, materials, technologies, nonhumans etc.

The working group examines ways in which sociological inquiry could relate to the wild as an unstoppable cyclical process in which things are born, grown, transforming, disintegrating and eventually also, dying. The working group invites empirical, theoretical and methodological papers examining social scientific ways to analyze and interpret various aspects of life and the wild that are are not easily domesticated or fit into sociological categories.

We welcome proposals, for example, on lived experiences, affects, bodily, biological, material, technological and nonhuman aspects and processes, the subconscious and the transcendental, be it relations with the departed or spiritual beings. Also, methodological contributions on how to study the wild without taming it into fixed categorizations are warmly welcome. We value both efforts to understand wild phenomena developing sociological perspectives, as well as, interdisciplinary viewpoints that lend hand in understanding life as a force that has cycles and a logic of its own.

The working group first invites short abstracts (in English), and later longer abstracts (2-3 pages) to be circulated among the group members to support a deeper conversation on the topic.

21. Sosiaalinen eriarvoisuus / Social inequality  

Koordinaattorit: Elina Kilpi-Jakonen (elina.kilpi-jakonen@utu.fi), Mikko Niemelä (mikko.niemela@utu.fi), Jani Erola (jani.erola@utu.fi), Turun yliopisto

Työryhmässä käsitellään sosiaalista eriarvoisuutta määrällisen tutkimuksen näkökulmasta. Eriarvoisuudella tarkoitetaan tässä mitä tahansa sosiaalisen stratifikaation muotoa, joka luo systemaattista eriarvoisuutta erilaisten sosiaalisten ryhmien välille. Tutkimuskohteena voi olla koulutus (ml. koulutusvalinnat, ylin saavutettu koulutus, aikuiskoulutus), työmarkkinat (ml. luokka-asema, tulot, työttömyys, työn mielekkyyteen liittyvät tekijät) tai muu eriarvoisuuden muoto (esimerkiksi omistusasuminen, teinivanhemmuus, homogamia). Tutkittavat sosiaaliset ryhmät voivat perustua mm. perhetaustaan, koulutustasoon, sukupuoleen, maahanmuuttajuuteen, etnisyyteen tai siviilisäätyyn. Työryhmään toivotaan tutkimuksia, jotka tutkivat eriarvoisuuden ylisukupolvisuutta tai sen kumuloitumista elämänkaaren aikana, sekä tutkimuksia, jotka pyrkivät selittämään sosiaalisten ryhmien välisiä eroja. Kansainvälisesti vertailevat tai pitkittäistutkimukset, jotka tutkivat yhteiskunnallisten rakenteiden ja instituutioiden (kuten etuus- ja palvelujärjestelmän) vaikutusta eriarvoisuuteen, ovat myös tervetulleita.

The working group focuses on quantitative research examining social inequality. By social inequality we mean any form of social stratification that creates systematic inequality between different social groups. The research may relate to education (including educational choices, highest educational attainment, adult education), labour markets (including social class, earnings, unemployment, quality of work) or another form of inequality (for example home ownership, teenage parenthood, homogamy). The social groups researched may be based on social origin, education, gender, migrant status, ethnicity or marital status, for example. The working group invites presentations that examine the intergenerational transmission of inequality or how inequality accumulates over the life course, as well as presentations that aim to explain differences between groups. Cross-nationally comparative and longitudinal studies that examine the influence of social structures and institutions (such as the tax-benefit system and public services) on inequality are also welcome.

22. Sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmisen mieli

Koordinaattorit: Melisa Stevanovic, Helsingin yliopisto, melisa.stevanovic@helsinki.fi

Sosiaalinen vuorovaikutus ja ihmisen mieli ovat kiinteässä kehämäisessä suhteessa toinen toisiinsa. Samalla kun ihmisen mieli rakentuu vuorovaikutuksessa, vuorovaikutukseen osallistuminen edellyttää jatkuvaa suuntautumista mielellisiin ilmiöihin – siihen, mitä ovat vuorovaikutuksen toisen osapuolen kulloisetkin tunteet, toiveet ja pyrkimykset. Vuorovaikutus siis koostuu keskeisesti mielen ilmaisemisesta ja tulkinnasta, ja vuorovaikutuksen toistuvien rakenteiden voikin nähdä kehittyneen nimenomaan tätä tarkoitusta varten. Esimerkiksi sekventiaalisuus – eli toimintojen ketjuuntuminen tunnistettavasti samanlaisiksi rakenteiksi aina uudelleen ja uudelleen – on vuorovaikutuksen keskeisimpiä piirteitä, minkä voi olettaa edesauttavan mielen sisältöjen ymmärrettäväksi tekemistä ja tulkintaa myös entuudestaan toisille tuntemattomien ihmisten välillä.

Vuorovaikutuksen mikrososiologisessa tutkimuksessa on perinteisesti ollut keskeisintä tutkia kysymystä siitä, kuinka omia mielen liikkeitä tehdään vuorovaikutuksellisessa toiminnassa julkiseksi toisille vuorovaikutuksen osallistujille, sekä sitä, millaisia seurauksia tällä julkiseksi tekemisellä on sille, mitä vuorovaikutuksessa seuraavaksi tapahtuu. Toisaalta vuorovaikutuksen ja mielen kehämäinen yhteys kutsuu tutkimaan myös niitä mielensisäisiä prosesseja, jotka ovat yhteydessä kunkin osallistujan tapaan ilmaista omia mielenliikkeitään vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Tällaiset mielensisäiset prosessit ovat ankkuroituneita sekä erilaisiin psykologisiin ilmiöihin, kuten toisten käyttäytymistä ja toiminnan motiiveja koskeviin odotuksiin ja olettamuksiin, että kehollisiin, biologisiin, fysiologisiin ja affektiivisiin prosesseihin. Näiden tutkiminen nivoutuu tällä tavoin osaksi empiirisen mikrososiologisen vuorovaikutustutkimuksen tutkimuskohdetta.

Työryhmän esitykset käsittelevät vuorovaikutuksen ja ihmismielen suhdetta empiirisen mikrososiologisen vuorovaikutustutkimuksen valossa. Esityksissä voidaan selvittää, kuinka mielen sisältöjen sanallinen ja kehollinen ilmaisu muokkaa vuorovaikutuksessa tapahtuvaa osallistujien yhteistoimintaa ja/tai osanottajien tietoa, tarkkaavaisuutta ja tunteita. Yhtä lailla esitys voi kohdistua siihen toiminnalliseen tai affektiiviseen maaperään, josta osallistujien keholliset ja sanalliset ilmaukset kumpuavat. Tällainen empiirinen tutkimus voi kohdistua vuorovaikutukseen terveisissä, neurotyypillisissä populaatioissa tai erityyppisissä kliinisissä populaatioissa, joissa vuorovaikutuksen käytänteiden ja niiden taustalla olevien mielellisten ilmiöiden välisen suhteen voi olettaa olevan epätyypillinen.

23. Sosiologiaa kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden rajapinnalla

Koordinaattorit: Tuukka Kaidesoja (tuukka.kaidesoja@helsinki.fi), Helsingin yliopisto, Mikko Hyyryläinen (mikko.e.hyyrylainen@helsinki.fi.), Helsingin yliopisto

Yksi yhteiskuntatieteiden historiassa toistuva keskustelu käsittelee yhteiskuntatieteiden suhdetta ihmismielen tieteisiin – esimerkiksi psykoanalyysi, behaviorismi ja evoluutiopsykologia ovat jossain vaiheessa toimineet yhteiskuntatieteiden keskustelukumppaneina. Voidaan väittää, että olemme palaamassa vastaavanlaiseen keskusteluun. Tällä kertaa keskustelukumppanina ovat kognitiotieteet, kuten laskennallinen psykologia, kognitiivinen psykologia sekä kognitiivinen ja sosiaalinen neurotiede. Uutta nykyisessä keskustelussa on se, että kognitiotieteiden käsitys ihmismielestä on muuttunut aiempaa sosiaalisemmaksi ja monilla kognitiotieteiden tutkimusalueilla on tartuttu tutkimuskysymyksiin, jotka ovat osittain päällekkäisiä yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen kanssa. Tämän vuoksi kognitiotieteiden viimeaikaiset kehityskulut tarjoavat kiinnostavia mahdollisuuksia ja haasteita sosiologeille ja muille yhteiskuntatieteilijöille.

Työryhmässä etsitään vastauksia kysymyksiin: Miksi kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden välisen rajan ylittäminen olisi mielekästä? Millaista tällainen rajapinnalle sijoittuva yhteiskuntatiede voisi olla? Millaisia uusia mahdollisuuksia rajan ylittäminen tarjoaa yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle ja millaisia käsitteellisiä, metodologisia ja institutionaalisia haasteita siihen liittyy? Millaista tutkimusta kognitiivisissa yhteiskuntatieteissä nykyään tehdään ja millaisista teoreettisista ja metodologisista lähtökohdista? Mikä voisi olla järkevä työnjako yhteiskuntatieteiden ja kognitiotieteiden välillä? Miten kognitiotieteiden käsitteitä on yhdistetty ja voisi yhdistää perinteisempiin sosiologisiin teorioihin? Millaista kritiikkiä kognitiotieteiden näkökulmasta voidaan esittää sosiologisten teorioiden kognitiota koskevia oletuksia kohtaan? Pitäisikö sosiologien ylipäätään olla kiinnostunut tästä kritiikistä? Entä millaista kritiikkiä sosiologian näkökulmasta voidaan esittää kognitiotieteitä kohtaan?

Työryhmään ovat tervetulleita kognitiivisia yhteiskuntatieteitä käsittelevät esitykset, joissa voidaan painottaa eri tavoin teoreettisia, metodologisia, empiirisiä ja institutionaalisia kysymyksiä. Myös sellaiset esitykset sopivat hyvin ryhmään, joissa tarkastellaan kognitiotieteiden teorioita, menetelmiä ja empiirisiä tutkimuksia, jotka ovat yhteiskuntatieteiden kannalta relevantteja. Mukaan mahtuvat myös esitykset, joissa luodataan kognitiotieteiden ja yhteiskuntatieteiden suhteen historiaa. Ryhmän pääasiallisena tavoitteena on tuoda aihepiiristä kiinnostuneet suomalaiset sosiologit yhteen ja samalla kartoittaa aihepiiriä koskevaa nykytutkimusta.

24. Suomen sisällissota 100

Koordinaattori: Marjo Liukkonen YTL, Lapin yliopisto, e-mail: marjoriitta.liukkonen@gmail.com

Vuoden 2018 sosiologipäivien teemana on kierto. Suomen sisällissodasta, sodan aiheuttamasta pakolaisuudesta ja vankileirien kauhuista on sata vuotta, mutta sisällissodat kiertävät maailmalla yhä uusina versioina.

Voimmeko oppia jotain sisällissodastamme?  Ketkä pääsivät leiriltä ja ketkä hengestään? Pysähtyivätkö hävinneiden sukujen noidankehät sadassa vuodessa? Vai kiertävätkö terveys, pitkäikäisyys, koulutus ja pääoma yhä kaukaa hävinneiden jälkeläiset? Mihin sisällissodan pakolaiset kiersivät? Kiersivätkö instituutiot velvollisuuksiaan hävinneitä kohtaan? Keiden taskuihin rahat kiersivät sisällissodan jälkeen? Miten sukupuoli, ikä ja valtasuhteet vaikuttivat siihen, kenen suonissa tai suonista veri virtasi?

Työryhmässä tartutaan sisällissodan, pakolaisuuden ja vankileirien moninaisiin muotoihin ja ulottuvuuksiin. Tunnustelukulma on vapaavalintainen. Tervetuloa muovaamaan kuvaa Suomen sisällissodasta ja sen merkityksistä. Esitys voi olla teoreettinen tai empiirinen, kiertää vyyhtiinsä yhteiskuntaa, instituutioita, valtasuhteita, verkostoja, noidankehiä, luokkia, ryhmiä tai yksilöjä.

25. Syrjäisyyden sosiologia

Koordinaattorit: Päivi Armila (Itä-Suomen yliopisto) paivi.harinen@uef.fi, 050 362 8068, Mari Käyhkö (Itä-Suomen yliopisto) mari.kayhko@uef.fi, 050 442 2758, Ville Pöysä (Itä-Suomen yliopisto) ville.poysa@uef.fi

Kutsumme työryhmään esityksiä, joissa tarkastellaan erilaisilla yhteiskunnallisilla ja sosiaalisilla reunoilla elävien ihmisten arkea, asenteita, merkitysmaailmaa, unelmia ja/tai suunnitelmia. Esityksissä syrjäisyydellä voidaan tarkoittaa monenlaisia yhteiskunnallisten keskusten ulkopuolella sijaitsevia elämänolosuhteita: maantieteellisiä paikkoja, asemia, elämäntapoja ja -valintoja. Alustuksissa syrjäisyyttä voidaan tarkastella myös olosuhteena, josta joko halutaan pois tai jossa halutaan pysyä. Syrjään päätyminen voi olla eettisistä, ideologisista, käytännöllisistä tai emotionaalisista syistä tehty tietoinen valinta, tai se voi olla seurausta epäreiluista rakennetekijöistä ja ei-toivotuista elämäntapahtumista.

Työryhmämme esitykset voivat olla formaateiltaan monenlaisia: tutkimussuunnitelmia tai kuvauksia tutkimustuloksista, empiirisiä esityksiä, käsitteellisiä analyyseja, menetelmällisiä kysymyksiä avaavia pohdintoja tai yhdenvertaisuuteen kiinnittyviä puheenvuoroja. Myös perusopiskelijat ovat tervetulleita esittämään lopputöitään.

26. The virtuous and vicious circles of social and institutional trust

Koordinaattorit: Elina Kestilä-Kekkonen, Tampereen yliopisto, email: elina.kestila-kekkonen@uta.fi, Antti Kouvo, Itä-Suomen yliopisto, email: antti.kouvo@uef.fi
 
Trust is one of the most debated topics in the current public discussion. In these discussions, different expressions of political populism and extremism in western democracies, financial crises, new and old forms of social inequalities as well as increased international mobility, for example, are feared to present a challenge for the trust in other people and public institutions. It thus seems that there is a growing demand for the rigorous social scientific research on the topic. 
 
Social (generalized) trust can be understood as trust in previously unknown fellow citizens. Institutional trust, on the other hand, focuses on actors and institutions such as politicians, officials and organizations. The debate around the question why some people participate in politics and others do not, has increased over the decades. At the same time there has been a concern about the erosion of social trust in western democracies and its’ possible consequences to the political system. On the other hand, it is argued that interpersonal trust requires societal and political institutions providing a fair and efficient environment where trusting or civicness will be rewarded and not exploited. 
 
The traditional workshop warmly welcomes theoretical studies on the concept of social, political and institutional trust, as well as empirical papers applying different methodological techniques. Presentations may approach trust either as a source or an outcome of explanation. Approaches concentrating on the various expressions and trends of (declining or balanced) trust either at the micro- or the macro-level are also encouraged. 
 
The language of the workshop is English.
27. Transnational families in circulation
Koordinaattorit: Laura Assmuth, UEF (laura.assmuth@uef.fi) and Saara Pellander, University of Helsinki (saara.pellander@helsinki.fi)

Transnational families are shaped by various dynamics of relatedness and belonging. Yet, transnational family lives are not only shaped by possibilities for mobility, support and networks, but also by factors that limit these possibilities. We find unequal access to different means of support, and state policies only recognize certain intimate relations and value some ways of transnational intimacies over others.

We draw attention to the element of separation that is linked to the circulation of care and affection. Children in particular are dependent on the relational support that is available to them when they might be facing longer periods of separation. Connected to this are transnational parenting practices and the ways in which parental care is shaped by and adapting to separation. Care, affect, and a sense of belonging circulate among different family members, also in families without children, and across generations.

The ways in which separation, care and affection are shaped in transnational family settings are tied to inequalities among family members, as well as welfare, migration and integration policies that have different effects on different intimate relations. The entire notion of “family life” is a politicized one and can exclude certain care relations that are not defined as family life by the state authorities in question.

We invite papers that deal with transnational families and the ways in which the circulation of care, intimacy, affect and family life is regulated, discussed or becomes a lived reality. We invite conceptual, empirical and theoretical analyses on the institutional/legal framework that hinders or promotes mobility and care across borders; on the lived realities of different family and care constellations in transnational settings; and on the strategies and/or coping mechanisms that family members employ.

28. Tutkijat, herätys! Koulutussosiologian ja -politiikan tukimuksen asema yhteiskunnassa

Koordinaattori: Mari-Anne Okkolin, mari-anne.okkolin@jyu.fi, JYU

”Saavatko tutkijat Suomessa äänensä kuuluville? Ottavatko poliitikot tutkittua tietoa huomioon poliittisia päätöksiä tehdessään? Ohjaako poliittinen ilmapiiri tutkijoita sensuroimaan itseään, julkaisemaan vain tietynlaisia tuloksia ja varomaan ottamasta osaa julkiseen keskusteluun? Miksi mediassa äänensä kuuluville saavat yleensä vain tietyt, samat asiantuntijat ja, mitä asialle voisi tehdä?” Muiden muassa näitä kysymyksiä pohditaan Politiikasta, Kuka ja Helsingin yliopistomuseon/Helsingin observatorion järjestämässä keskustelutialisuudessa Tieteiden yössä (18.1.2018). Tämä työryhmä jatkaa keskustelua tieteen asemasta yhteiskunnassa, erityisesti koulutussosiologian, -filosofian ja -politiikan tukimuksen näkökulmasta.

”Sotesta on Suomessa debatoitu (aiheesta) paljon, mutta hyvin vähän on noussut julkisuuteen keskustelua käynnissä olevasta KOULUTUSPOLIITTISESTA kumousvaiheesta, jonka elementteinä ovat parhaillaan mm. lukion uudistamiseen pyrkivä ”Uusi lukio” -hanke sekä juuri annettu esitys uudeksi yliopistolaiksi. (En oikein tiedä, mitä koulutuspolitiikan tutkijat Suomessa tekevät ja miksi he ovat hiljaa tai pihalla asioista, mutta mitään puheenvuoroja ei näytä tulevan niiltä, joiden luulisi näitä mitä merkittävimpiä käänteitä herkästi tarkkailevan.)” (Tuukka Tomperi 10.11.2017, fb-kirjoitus)

Allekirjoitamme Tampereen kollegan hämmentyneisyyden ja kutsumme koolle ”kaiken maailman dosentteja” debatoimaan koulutuksen kentän meiningistä nyky-Suomessa, ja ennen kaikkea pohtimaan, mikä on vastuullisen tutkijan ja tutkimuksen rooli ja asema yhteiskunnallisessa keskustelussa ja prosesseissa. Tilaisuuteen voi tulla paperin/alustuksen kanssa, mutta pääosin tavoitteena on käynnistää keskustelu ja orkanisoitua ryhmässä sovittavalla tavalla.

Ryhmään ei ole varsinaista ilmoittautumista, mutta ennakoidaksemme tilantarvetta, pyydämme alustavaa viestiä osallistumisesta os: mari-anne.okkolin@jyu.fi

29. Uuden työn vellovat ja virtaavat ideaalit

Koordinattori: Helena Hirvonen (Itä-Suomen yliopisto) helena.m.hirvonen@uef.fi, Laura Mankki (Itä-Suomen yliopisto) laura.mankki@uef.fi

Uuden työn vellovat ja virtaavat ideaalit Uuden työn kontekstissa on puhuttu paljon siitä, miten työ ei järjesty enää vanhan ”normaalin” mukaisesti. Työn ja muun elämän sekoittuminen, verkostomaisuus, työn feminisoituminen ja työmarkkinoiden instituutioiden haurastuminen kuvaavat yhtäältä sitä kenttää jossa työn vellovat ja virtaavat uudet ideaalit muodostuvat. Toisaalta, työmarkkinoiden, työn ja elämän muutosta ei nähdä rakentuvan puhtaalle pöydälle vaan välillä hitaastikin muuttuvat rakenteet, instituutiot ja käytänteet vaikuttavat edelleen uusien työn ideaalien teorioissa ja arjessa.

Työn uusia ideaaleja voidaan tarkastella esimerkiksi yrittäjäminän, työmarkkinakansalaisuuden, hoivarationaliteetin ja hyperjoustavan subjektiviteettikategorioiden näkökulmasta käsin. Erilaiset johtamisopit kuten Lean, ja toisaalta julkisten organisaatioiden muutosoppi New Public Management on asetettu työn järjestämisen periaatteiksi jo melko pitkään ja ovat osaltaan tuottamassa uusia ideaaleja joita kunnon kansalaisten tulee oppia, noudattaa ja suorittaa. Uudet ideaalit haastavat rakenteita, yksilöitä ja kollektiiveja erilaisissa työn konteksteissa.

Työryhmä kutsuu teoreettisia ja empiirisiä papereita, jotka voivat olla myös alustavia ideoita ja niiden esittelyä. Olemme kiinnostuneita puheenvuoroista jotka nousevat esimerkiksi työn sosiologisen tutkimuksen, sukupuolentutkimuksen, taloussosiologian sekä johtamisen- ja hallinnan aloilta. Toivomme työryhmäämme papereita, jotka keskustelevat esimerkiksi työn vanhoista ja uusista ideaaleista sekä systeemeistä ja opeista jotka järjestävät sukupuolittuneita, rodullistettuja ja luokkaistettuja työmarkkinoita ja työtä globaaleissa ja lokaaleissa talouksissa.

 

 

 

 

 

Facebooktwittergoogle_plusmailby feather